Sähkönsiirto ja vastuunsiirto

Aamupostissa on vilkkaasti keskusteltu sähkönsiirrosta ja sen kohonneista kuluttajakustannuksista. Asia on pyöritelty myös siitä näkökulmasta, että valtio itse rahastaa sähköverolla ja lisäksi sähköveron arvonlisäverolla sähköä käyttävää kansalaistaan raskaalla kädellä.

Laskun maksu se herättää meissä jokaisessa huolen, joka tässä tapauksessa on ollut aito. Olen itsekin aiemmin kirjoittanut Carunan toiminnan aiheuttamasta kohtuuttomasta paineesta tavalliselle kuluttajalle Aamupostiin.

Kysymys ei kuitenkaan ole yksin rahasta. Poliittinen muisti on jälleen valitettavan lyhyt. Kustannuksista huolestuminen on peittänyt alleen vastuunkantajat. Silloisilla vastuunkantajilla on myös alkanut omatunto kolkuttamaan. Kataisen hallituksen omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä kauppaa hyväksymässä ollut Pekka Haavisto (vihreä) on jälkeenpäin kovin sanoin pitänyt Carunan toteuttamia lainajärjestelyjä verojen pienentämiseksi moraalisesti arveluttavina. Hyvä, että moraali herää nyt, mutta kun vahinko on jo housuissa, se jää vain tuoksahtavaksi jälkiviisaudeksi.

Samoin Kataisen hallituksen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) on sittemmin vuoden 2016 hinnankorotusten ja verorahojen valumisen siivittämänä korostanut, että hän ei ollut hyväksymässä 2013 valtioneuvoston talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, että se antaa Fortumille oikeuden sähköverkon myyntiin. Kuitenkin Arhinmäen ministeritaival hallituksessa jatkui vaikka erimielisyys oli ilmoitettu valtioneuvostossa. Näin merkittävä asia ei ollut silloin vielä vasemmistoliitolle hallituskysymys. Nyt kun puolue on oppositiossa voi tästä asiassa esittää voimakkaita mielipiteitä ja tuomaan esiin päätöksen huonoja seurauksia.

Ministerinä tuolloin toiminut Jan Vapaavuori (kok.) on myöhemmin lehtihaastattelussa myös todennut, että myynnin ehdoksi olisi pitänyt asettaa siirtohintojen nousukatto. Herää kysymys miksei silloin valtioneuvostossa valmisteltu asiaa ehtona myyntiluvalle.

Iso asia, joka tässä keskustelussa on unohtunut, on valtion omistajaohjauksen laiskuus. Vaikka valtio oli enemmistöosakas Fortumissa (51,1, prosenttia) se antoi hyvin nopeasti ja helposti periksi yhtiölle sen suunnitelmille myydä verkko lähinnä ulkomaisten sijoittajayhtiöiden käsiin. Kun kysymys olisi ”vain” valtioyhtiön kaupasta, niin asia ei edennyt edes valtioneuvoston yleisesti päätettäväksi ja eduskuntaan se tuli vain kyselytunnille mutta ei päätettäväksi. Voimakkaan vastalauseen kyselytunnilla toivat esiin silloiset perussuomalaiset kansanedustajat perustellen tätä mm. sähkön huoltovarmuudella ja veron maksujen unohtamisella tässä kaupantekoinnossa; hallituksella ollessa 2,55 miljardin euron pikavoiton kuva silmissä. Keskustelu eduskunnassa 12. joulukuuta 2013 oli muutoin niukka, hallituspuolueiden edustajat kokoomuksesta, demareista, vihreistä ja vasemmistoliitosta olivat tuolloin varsin vaisuja. Nyt myöhemmin on alkanut tulla kritiikkiä heidän suunnaltakin, kun on huomattu puutteellisesti valmistellun ja siten harkitsemattoman päätöksen seuraukset yhtiön siirtohinnan korotuksina ja yritysvoittojen viemisenä verosuunnittelulla ulkomaille.

Viimeksi eilen Lauri Vihervä (vas.) kirjoitti Aamupostissa tästä näkökulmasta, joka on pidettävä vasemmistoliiton jälkiviisautena vahingon tapahduttuna. Sinänsä ansiokkaasti hän rinnasti tämän yksityistämisen intoilun olevan näiden kauppojen perussyynä. Totean, ettei yksityistämisen vastustus ole vasemmistoliiton yksinoikeus. Eikä aina ollut johdonmukainen agendakaan, kun katsoo Kataisen hallituksen toimintaa kokonaisuutena johon vasemmistoliitto osallistui.

Vihervä nosti ajankohtaisena paikallisena kysymyksenä Keski-Uudenmaan sotekuntayhtymän toimintaan kuuluvien hankintarajojen kohoaminen niin korkeiksi, että luottamuselimien mahdollisuus päättää alkaa vasta miljoonien kokoluokan kilpailutuksissa. Tässä asiassa olivat perussuomalaiset jo vasemmistoliiton kanssa hereillä, samoin kuin ja pari muuta muiden ryhmien edustajaa, kun asiaa valmisteltiin kuntayhtymän hallituksessa. Sittemmin valtuusto pienensi esitettyä miljoonamäärää, joka on jo lopullisessa puolitettuna paremmin luottamuselimien vaikutuksen turvaava. Lopputulos on edelleen hyvin korkea, josta olen Vihervän kanssa samaa mieltä. Näin kansalaisten edustajien tuleekin toimia kun asiat tulevat esiin valmisteltavaksi ja ratkaistavaksi. Kaikin asiallisin keinoin on pyrittävä saada niihin oikea lopputulos.

Silloin kuin asioita valmistellaan ja päätetään on oltava valmiina, eikä vasta jälkeenpäin purkaa turhautumistaan epäonnistuneista hankkeista kuten tapaus Carunassa. Vastuuta ei voida siirtää
selityksillä.

Arto Järvinen (perussuomalaiset)
Hyvinkään kaupunginvaltuutettu, Keski-Uudenmaan sotekuntayhtymän hallituksen jäsen