Vastuullinen energiapolitiikka ja vastuuttomat heitot

Kirjoitin alun alkaen Aamupostiin Caruna-tapauksesta esimerkkinä siitä kuinka lyhyt
on poliittinen muisti ja halu kantaa vastuuta. Ei yksin vasemmistoliitolla vaan yhtä hyvin laajaa kritiikkiä saaneen päätökseen osallistuneilla muilla hallituspuolueilla. Kirjoitukseni tuntuu osuneen ytimeen, kun lehdessä on jatkuvasti erilaista vasemmistoliiton moitekirjoitusta perussuomalaisten toiminnasta valtakunnanpolitiikassa entistä ministeriä Arhinmäkeä myöten.

Muutoinkin Carunasta on tullut muilta kirjoituksia, mikä on ollut hyvä. Kirjoituksista voi tehdä johtopäätöksen että konsensus on saavutettu: aikanaan on tehty virheellinen päätös huoltovarmuuden kannalta tärkeän valtionyhtiön omistaman sähköverkon myynnistä ulkomaiselle pääomasijoittajalle.

Mutta kirjoitukseni kärki oli poliittisessa vastuussa, ei vaan Carunassa. Näköjään vastuuta Kataisen hallituksen virheellisestä linjasta halutaan ulkoistaa, unohtaa vasemmistoliiton osallistuminen hallituksen työhön, sekä leimata joku muu puolue vastuulliseksi Suomen huonosta kehityksestä valtion omistusten myynnissä.

Mutta silloin pitää olla faktat kohdallaan. Joudun menemään vähän pitemmälle asiaan, mutta lukija armahtakoon.

Viimeinen yritys kumota tosiasioita oli kun valtuutettu Kouhia (vas.) kirjoittaa 21.1.2019 AP ns. tasevapautussäännöksen käsittelystä valtiovarainvaliokunnassa viime syksynä eduskunnassa. Kouhian näkemys on, että vapautuksessa kysymyksessä on veronkierto. Perussuomalaisetkin katsotaan kannaltaan kriittiseksi koko tasevapautuksessa, mikä on oikea havainto, mutta jätetään mainitsematta että perussuomalaiset on myös kansallista etua ajatteleva ja kokonaisuuden ymmärtävä.

Perussuomalaisten keskeinen tavoite asian käsittelyssä oli aggressiivisen verosuunnittelun vastustaminen. Kuten useissa valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausunnoissa korostettiin, oli kuitenkin tärkeää rajata lain soveltamisalan ulkopuolelle tilanteet, joihin ei pääsääntöisesti liity aggressiivista verosuunnittelua. Liian tiukka sääntely johtaisi tilanteeseen, jossa suomalaisten yritysten olisi vaikeampi käyttää keskitettyä konsernirahoitusta kuin kilpailijamaissa toimivien yritysten, ja tämä johtaisi tilanteisiin, joissa kansainvälisten konsernien ei kannattaisi toimia Suomessa. Vastaavasti perussuomalaisten valiokuntaryhmä katsoi, ettei lainsäädännössä tule myöskään päätyä ratkaisuihin, jossa julkisen sektorin investointihankkeita vaikeutetaan merkittävästi tai jossa rahoitusalan toimijat käytännössä karkotetaan Suomesta.

Suomi saattoi veronkiertodirektiivin kansallisesti voimaan useilla tavoin direktiivin pakollista minimisääntelyä tiukempana. Direktiivi olisi mahdollistanut vähennyskelpoisten korkomenojen raja-arvoksi enintään 30%, mutta Suomi asetti rajaksi 25% . Etuyhteysvelkojen korkoihin asetettiin kansallisesti 500.000 euron raja, vaikka direktiivi olisi mahdollistanut 3 milj. € suuruisten nettokorkomenojen jättämisen rajoituksen ulkopuolelle. Infrastruktuurihankkeita koskeva vapaaehtoinen poikkeus hyödynnettiin tiukasti rajattuna.

Perussuomalaiset ovat tunnistaneet sähkön siirtohinnoittelua koskevat ongelmat, koska ne koskevat jokaista suomalaista. Sähkönsiirron osuus suomalaisten sähkölaskusta on kohtuuttoman suuri ja sillä on merkittävä vaikutus kansalaistemme asumiskustannuksiin. Perusuomalaiset ovat esittäneet sekä viime että tämän vuoden vaihtoehtobudjetissamme, että sähkön jakeluyhtiöiden sähkönsiirron tuottovaade laskettaisiin 4,5 % tasolle kohtuuttomien ylijäämien estämiseksi.

Kouhian esittämät toimet eivät ratkaisisi ongelmaa, koska niin kauan kuin siirtoyhtiön kannattaa ylisuuren sallitun tuottoprosentin vuoksi tehdä maksimi-investoinnit, tilanne ei tule muuttumaan. Tällä hetkellä kohtuullinen tuottoprosentti on määritetty 6 % tasolle, kun yhtiö saa pankista lainaa noin prosentin korolla. Yhtiö siis voi laittaa tekemänsä investoinnit asiakkaan sähkölaskuun kertoimella 1,06 ja maksaa pankille noin prosentin koron. Tämä on ongelma, johon hallituksen olisi tullut puuttua aikapäiviä sitten täsmätoimin, ei kaikkia suomalaisia yrityksiä kurittamalla.

Ja mikä tärkeintä tasevapautussäännös ei koske pelkästään sähköyhtiöitä ja Carunaa yksin. On suomalaisia yhtiöitä kuten yleishyödyllisiä asunto- ja kiinteistöyhtiöitä, joiden kustannukset olisivat nousseet tasevapautuksen poiston vuoksi.

Suomalainen asukas olisi voinut joutua kärsimään harkitsemattomasta vasemmistopopulismista, jos tällaiset huonosti valmistellut muutosehdotukset hyväksytään.

Perussuomalaiset haluavat pitää kansalaisten sähkölaskun kohtuullisena, niin siirtohinnan kuin itse tuotannonkin osalta. Vasemmistoliiton oma energiapolitiikka , jonka keskeisenä sisältönä on ydinvoiman ja fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopuminen ja siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin, on utopistinen ja omiaan nostamaan kansalaisen tarvitseman energian hintaa. Mikäli kohtuuhintaiset ja vakaasti sääolosuhteista riippumatta sähköä luotettavasti tuottavat voimalaitokset ajetaan alas, Suomen huoltovarmuus kärsii ja se joutuu turvautumaan sähkönkulutuksen huippuina yhä enemmän tuontienergiaan, joka saatetaan tuottaa merkittävästi Suomen nykyisiä voimaloita enemmän saastuttavasti.

Carunan tapauksessa olisi lääke ollut olemassa, mutta Kataisen hallitus antoi periksi lyhytnäköiselle kassankilahdukselle myyntiluvallaan. Vastuunkantajat voisivat jo tunnistaa vastuunsa. Piste.

Arto Järvinen
kaupunginvaltuutettu (ps.)
Hyvinkää