EU:n säädöstulva – faktaa vai fiktiota
Aamupostissa oli (7.5.) juttu Faktabaari – toiminnasta, joka kirjoituksen mukaan on poliittisesti sitoutumaton vapaaehtoisten henkilöiden pyörittämä kansalaispalvelu, jonka tehtävänä on keskittyä vaalien alla EU-myyttien murtamiseen.
Sinänsä loistavaa, että kansalaisille halutaan antaa oikeaa tietoa. Päätöksenteossa on aina tärkeää, että päätökset tehdään tiedon ja todellisen faktan pohjalta.
Jutun luettuani en silti voinut välttyä tunteelta, että EU:sta haluttiin antaa sellainen kuva, että iso osa liikkeellä olevista kummallisista EU-säädöksistä on satuihin pohjautuvaa fiktiota eikä EU:ssa rahaa kulu turhaan, koska EU:n budjetti ei ole niin iso kuin huhutaan. Mistä tämä kumpuaa? Ihmisten satuilun halustako? Faktabaarin väki toteaa syynä olevan paljolti median antamat väärät tiedot vetävien otsikoiden toivossa. Samanlaisia huhuja ei kuitenkaan liiku Suomen lainsäädännöstä vaikka ihmisten tietoisuus siinäkin perustuu pääasiassa median tuomaan päivälehtien tietoon. Outoa – eikö olisi mehevää otsikoissa satuilla siitäkin?
Onko kaikki siis huhua, jolla halutaan vastustaa EU:ta? Eikö olekaan totta, että EU:n lainsäädäntövalta on alkanut kattamaan meidän elämäämme joka alueella? Säädöksiä on annettu runsaasti laidasta laitaan. Muun muassa ruuasta laadusta, talojen rakentamisesta, ilman laadusta, autoista, leikkikenttien turvallisuudesta, perintöoikeudestamme ja paljosta muusta – lista on melko loputon. Perussuomalaisten EU-parlamentaarikko Sampo Terhon mukaan pelkästään maidosta löytyy erilaisia määräyksiä EU:ssa yli 4.000 kappaletta. Onko siis huhua, että EU:n tuhatpäinen virkamieskoneisto tuottaa meille enemmän ja vähemmän tarpeellisia säädöksiä joka päivä. Europarlamentin kokouksissa äänestetään vuoden aikana näistä kymmenistä tuhansista asioista.
Se voi olla totta, että kansan puheissa monet säädökset muuttuvat vitseiksi, joille naureskellen todetaan, etteivät ne ole meille tarpeellisia. Osa voi muuttua jopa kaupunkilegendoiksi, joissa totuus on väritetty hyväksi tarinaksi. Uskallan kuitenkin väittää, ettei Suomen kansa ole niin tyhmää, että se kaiken uskoisi, kuten Faktabaarin väki väittää.
Faktabaarin väki myös esitti, että näiden väärien väitteiden takia EU:ssa eivät hyvätkään esitykset menesty. Miten se voisi olla mahdollista? Eivätkö asioista päätä EU:ssa mukana olevat parlamentaarikot, joilla olettaisi olevan oikeaa tietoa päätettävänä olevasta asiasta. He tuskin lukevat faktoja lehdistä.
Muutama kuukausi sitten olin Helsingin yliopistolla kuuntelemassa luentoa tulevasta EU:n perintöasetuksesta. Perintöasetus tuo meille suomalaisille lähivuosina yllättävän lainvalintaan liittyvän pulman. Nimittäin henkilön muuttaessa esimerkiksi Espanjaan asumaan eläkevuosikseen, saatetaan hänen perimykseensä soveltaa asuinmaan lakia eli Espanjan lakia. Onko tämä meille tarpeellinen säädös? Espanja on perimysjärjestelmältään ja kulttuuriltaan täysin erilainen maa. Miksi EU haluaa säätää tästäkin ja mitä hyötyä siitä on kansalaisille?
Samaisella luennolla EU:n komissiossa työskentelevä suomalainen lakimies kertoi, että alun perin järkeväksi kokonaisuudeksi ajateltu säädös muuttaa usein muotoaan, kun se siirtyy poliittiseen päätöksentekoon. Tämä johtuu siitä, että kukin maa haluaa sinne omia painotuksiaan ja poliittisten neuvottelujen jälkeen saattaa säädös olla kaukana alkuperäisestä ajatuksesta eli kompromissin tulos. Tämä johtaa hyvin vaikeisiin tulkintoihin jäsenmaissa, koska säädös on ristiriidassa kunkin jäsenmaan oman muun sääntelyn kanssa. Nämä ristiriidat ovat mielestäni osasyy sille miksi EU-lainsäädäntö tuntuu toisinaan käytännön elämässä järjettömältä ja turhalta.
On lisäksi hyvä muistaa, että europarlamentissa on suomalaisilla tällä hetkellä 13 paikkaa 766:sta eli 1,7 % äänivallasta asioista päättämiseen. Näin ollen olisi hyvä myös Faktabaarin tiedotuksessaan muistaa avoimesti kertoa meidän todellisen vaikutusvaltamme rajoista ja myöntää se tosiasia, että suuri osa sääntelystä juontaa muiden kuin Suomen tarpeista ja tästä syystä ne tuntuvat meistä usein vääriltä ja oikeusjärjestykseemme sopimattomilta. Jos siis Faktabaari haluaa tuottaa sitoutumatonta ja puolueetonta tietoa, tulisi tiedotuksen perustua kertomaan myös niistä kummallisista ja meille tarpeettomista säädöksistä, joita kuitenkin myös aidosti on. Se olisi mielestäni puolueetonta ja sitoutumatonta tiedotusta sekä todellisen faktatiedon tuottamista.
Itse siis katsoisin, että EU:n valtavaa säädöstulvaa vastustetaan ihan eri syistä kuin huhujen vuoksi. Suomalaiset ovat kyllästyneet siihen, että enenevässä määrin asioistamme halutaan päättää muiden maiden toimesta – siis maiden joilla ei ole tuntemusta Suomen tarpeista ja erityisolosuhteistamme.
Perussuomalaiset tiedostavat nämä epäkohdat EU:n päätöksenteossa ja siksi haluamme palauttaa Suomelle itselleen takaisin lainsäädäntövaltaa. Kaupallinen yhteistyö on kannatettavaa, mutta kaiken päätäntävallan siirtämistä asteittain EU:lle emme hyväksy.
Leena Meri
Perussuomalaisia voit tavata Hyvinkään torilla lauantaina 10.5.2014. Tervetuloa.